sunnuntai 4. joulukuuta 2016

MIKSI LAIHUUS EI KANNATA (?)



En yleensä postaa kauhean pitkiä tai vakavia tekstejä tänne blogin puolelle, mutta tämä aihe tulee entistä enemmän esille kun kaikkialla nostetaan laihuutta korkeille kukkuloille ihan kuin olisi joku optimaalinen täydellisyys (krhm...). On niin eri asia pitää huolta omasta kehosta ja pysyä timminä, kuin pakonomaisesti pyrkiä laihaksi epäterveellisin tavoin. 

Toivon että te lukijat ette ole koskaan kokeneet syömishäiriöitä, koska se on paha asia, miten tahansa sen kääntää. Jos täällä kuitenkin on edes yksi ihminen, jota pystyn valaistamaan valinnoissaan, on se jo tämä tekstin kirjoittamisen arvoista.

*

Helpottaakseen ymmärtämään mun pointtia, jaan tämän ei valittuun ja valittuun laihuuteen.

Taisin itse 18 vuodessa olla normaalipainoinen kerran (..?) Söin mitä halusin ja nautin muutenkin elämästä täysillä ja todettiin, että mulla vain oli todella nopea aineenvaihdunta. Muut tekivät kuitenkin tästä ongelman.

Housujen ostaminen oli tuskallinen prosessi. Lasten osaston housuihin olisin joko mahtunut kaksi kertaa, tai vyötärön olleen sopiva, pituus loppui polviin. Mun asutkin jäivät aika samanlaisiksi, koska pukeuduin aina leggingseihin. Jouduinkin useampaan otteeseen ala-asteesta lähtien terveydenhoitajalle vakuuttamaan etten sairasta anoreksiaa. Kotiinkin soitettiin, kun eivät vain uskoneet että söin kuin hevonen. Tuntui ihan siltä, kuin oltaisiin "syötetty" sitä ajatusta siitä, että olisin sairas. Koulussa sain aina kuulla olevani "anorektikko", "tikku" jne, ja mietin useampaan kertaan, miten laihaksi kutsuminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin lihavaksi kutsuminen. Onhan se aina loukkaavaa jos vartaloa kommentoidaan negatiivisesti.

"Naisen pitää olla nainen eikä pakkasen raiskaama pulkkanaru."

Lukioaikoina, laihuuteni alkoi jo ottamaan päähän, vaikka olinkin jo vähän paremmassa kunnossa. Yritin käydä salilla, sillä ajattelin että lihaksilla saisin enemmän massaa. Pudotin kuitenkin painoa, ja sain siitä aika paljon noottia. Ajan mittaan tilanne parani hieman, mutta BMI:ni oli vieläkin alle 15 (vakava alipaino).

Luulin etten koskaan yltäisi normaalia painoa, mutta tämä tapahtuikin pari vuotta myöhemmin vaihdon aikana. Pidin aina 50kg sellaisena ei-koskaan-saavutettavissa-olevana painona, ja saavutettuani, en ollutkaan niin iloinen. Oli vain niin järkyttävää siirtyä vaikeasta alipainosta normaaliin painoon parissa kuukaudessa ilman minkäänlaista kontrollia. En oikein pystynyt käsittelemään sitä oikealla tavalla, ja siinä ne odottamattomat ongelmat olivat. Olin aivan järkyttynyt, sillä ei koskaan käynyt mielessäkään että voisin joskus joutua kokemaan "sitä toista puolta". Kun palasin Suomeen, kaikki palautui lähes normaaliksi, ja kaikki oli taas hyvin.

Syömishäiriöitä on monenlaisia ja eri vaikeusasteissa, ja voisinkin kirjoittaa näistä loputtomiin, mutta kerron teille miten ne käytännössä ja rehellisesti sanottuna pilaavat sellaista tiettyä elämäniloa.

Olin ennenkin valitettavasti ollut tekemisissä syömishäiriöiden kanssa, kun mulle tärkeä henkilö sairastui vaikeaan anoreksiaan. Olen kokenut sitä avuttomuuden tunnetta, kun mikään sanottu ei mene perille, ja  kun kaikki mitä teet ja sanot on väärin. Se ei siis pelkästään vaikuta syömishäiriöisen elämään, vaan kaikken ympärilläkin olevien. Silti he vain jatkavat omaa rangaistusleiriään. Olen nähnyt miten eletään kahvilla kokonaisen päivän, ja kuullut miten hierotaan lautaselle ruokaa huijataakseen että kaikki on syöty. Olen kuunnellut selityksiä, miten "tämä on vain lyhyt dieetti", tai "uusi terveellinen elämäntapa". Se on sairaus ja iso sudenkuoppa josta on vaikeata päästä pois. 
                                                      
Liian laihana mulla oli hurjia määriä poissaoloja koulusta, koska olin aina kipeenä. Ennen mulla murtuikin luut todella helposti kaiken lisäksi. Liialliseen laihuuteen liittyy niin älyttömän paljon terveysriskejä, kuten sydänongelmat, osteoporoosi, hormonihäiriöt ja lapsettomuus. Joutuu siis maksamaan aika kovan hinnan (pelkästä terveydestä) ollakseen langanlaiha. Täytyy myös muistaa (nyt kun puhun paljon anoreksia nervosasta), että anoreksia ≠ laiha. Monet ”normaalin” näköiset voivat myös sairastaa anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä, koska kaikki vartalot reagoivat eri tavalla, ja lähtökohta (kuten lihasten määrä) vaikuttaa äärimmäisen paljon. Anoreksia on enemmänkin ravinnonpuute ja nälkiintymistila, ja fyysiset muutokset merkki siitä, että henkiset ongelmat ovat liian pitkällä. 

Tämä oli vain pintaraapaisu, mutta kokemuksieni perusteella liioiteltu laihuus ei siis ole yhtään kannattavaa. Toivon että kaikki löytäisivät terveellisen tasapainon, koska silloin on hyvä olla. 

Millaisia ajatuksia tämä postaus herätti? :o Lisää tietoa aiheesta saa klikkaamalla tästä

- Roxy 

14 kommenttia:

  1. Pystyin niin samaistumaan tähän tekstiin!! Mä oon kanssa nuorena ollut tosi tosi laiha ja nyt vaikka ihan normaalipainossa oonkin, niin pysyn suht hoikkana ihan herkkuruokavaliolla ja laiskottelullakin.. Yläasteella sain niin paljon anorektikko, lauta, luuviulu kommenttia! Siis mikä järki siinä on, että ylipainoisen haukkuminen on suurimpia virheitä, mutta laihoja saa arvostella julkisesti ja mielinmäärin? Niin outoa!

    Ja anoreksia ja laihuus ei kulje todellakaan niin käsikädessä kuin monet varmasti ajattelee! Oon niin samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis, niin totta! Muistan miten loukkasi kun ei voinut asialle mitään :( Ei kenenkään kuulu haukkua toisia vaikka voisikin asialle jotain :D

      Ja ei olekaan. That's my point right there :) Ja on myös yksi pahimpia asioita mitä sairastavalle voi sanoa, että "Et edes näytä siltä"...

      Poista
  2. Hngh, itse olen ollut aina melko laiha, geeneistä johtuen. En tykkää ollenkaan, jonka vuoksi käyn tosiaan salilla, kun en muuten saa minkäänlaista massaa ympärille. En siis tosiaan liho vaikka viikkoja putkeen vetäisin pitsaa ja muuta. :D sinänsä hyvä niin voi pitää överikarkkipäiviä joskus, mutta toisaalta huono kun oma kauneusihanne ei ole näin laiha mitä nyt olen. Toivon mukaan treenamisen kautta saisin semmoisen kropan mistä tykkään! Hyvä postaus kuitenkin ~

    More highlighter, please

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yhtään tykänny, varsinkin kasvupyrähdyksen aikana kun koko kroppa oli kuin lipputanko hah :D
      Mutta nykyään on kova ikävä niitä aikoja kun pystyi syömään ihan kaikkea ilman seurauksia!
      Ja kiitos ♥

      Poista
  3. Mä en kans tykkää yhtään laihuuden arvostelusta. Ylipäätään, jokainen olkoon minkä kokoinen lystää (sairaat ääripäät unohtakaamme). Musta laiha nainen on yhtä kaunis/seksikäs/haluttava kuin normikokoinen tai ylipainoinenkin. Tuntuu että just noi pakkasenraiskaamat pulkannarut ja muut on vaan katkeruutta siitä, että joku toinen on siinä koossam issä ehkä itse haluaisi olla? Hyvä teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Oon ihan samaa mieltä! :D
      Ja kiitos Saga ♥

      Poista
  4. Tosi hyvä ja tärkeä postaus!

    VastaaPoista
  5. Todella hyvin kirjoitettu teksti! Mun mielestä on kamalaa, miten jotkut ihmiset kuvittelevat vartalon arvostelemisen olevan ok ihan missä tilanteessa tahansa. Ei ole okei kommentoida lihavaa tai laihaa tai normaalikokoista, ei missään tapauksessa. Olen itse saanut kuulla pieniä vinkkejä siitä, että "ehkä kannattaisi mennä lenkille tai alkaa urheilla enemmän, oot vähän pyöristynyt jne" ja aina se on vain tehnyt hallaa mun itsetunnolleni. Kuka tahansa voi näyttää hyvältä, oli sitten vartaloltaan minkälainen tahansa. Ja kunhan itse tuntee itsensä hyväksi kehossaan, se on kaikkein tärkeintä.

    Sairaat ääripäät ovat kuitenkin aivan täysin eri juttu. Itsellänikin hyvin läheinen ystävä alkoi sairastaa anoreksiaa muutamia vuosia sitten, ja tuntui aina, ettei mitään voi sanoa, koska se olisi väärin. Itse en ole koskaan ollut niin laiha, että se herättäisi kauheaa ihmetystä tai draamaa, mutta voin vain kuvitella, millaista joidenkin kohdalla se voi olla. Kuitenkin, hyvä teksti! Olisi joskus kiva lukea enemmänkin tällaisia hieman vakava-aiheisempia postauksia sulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Mukava kuulla, että sain ajatukset muodosteltua jotenkin järkevästi hah :D
      On joo niin tärkeää huomata milloin se laihuus ei enää johdu luonnollisista sekoista.
      Tulossa on varmasti : ) Jos sinulla on ideoita, otan mielellään vastaan!

      Poista
  6. Kun kokee itse olevansa tyytyväinen, eikä ole sairas, niin se on tärkeintä<3 olit sitten minkä kokoinen tahansa, kaikki on omalla tavalla kauniita :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥